Lättysunnuntai

Aamukävelylle lähtiessä koiruus ampaisikin terassilta oravan perään kuin hauki rannasta. Ehdin jo huutamaan perään, että eieieieiei.... mutta onneksi hapsukorvainen happihyppelykaverini ei venäyttänyt uudestaan jalkaansa, vaan tuli hyvin tyytyväisen oloisena, häntä tötteröllä, "täällä ei tupsuhännät hääri" -ilmeellä takaisin!

 

Vietettiin varmuuden vuoksi vielä huilailusunnuntai ja päätin viritellä kesäkeittiön grilliin tulet ja paistaa lättyjä ulkosalla. Pilvisestä ja tihkusateisesta kelistä huolimatta sain tulet syttymään, mutta totesin, että uudenkarhean retkilettupannun alkupolttoa varten ei kaapista löytynytkään sopivaa öljyä tai rasvaa, joten paistoinkin letut loppuviimein sisällä.

Suunnitelmat vaihtuivat lennosta, mutta lätyt maistuivat herkulliselta omena-vaniljahillon kera! 

Tässä vielä hyvä ja helppo ohje, jonka nappasin (ja sovelsin) vegaanihaasteen sivulta:
https://vegaanihaaste.fi/reseptit/letut

5 dl    mantelimaitoa

½ tl     suolaa

2 rkl    sokeria

2 rkl    rypsiöljyä

4 dli    vehnäjauhoja

Nämä kaikki ainekset vispilällä sekaisin ja taikinan annetaan huilata noin puoli tuntia ennen kuin letut paistetaan kuumalla pannulla. Paistamiseen käytin Sinistä Keijua ja varmuuden vuoksi otin myös palohälyttimestä pariston pois 😂

Itse, kun tekee, niin saa mitä sattuu tulemaan...

Vuosihan lähti sitten semmoisella haipakalla käyntiin, ettei ole kerennyt varistakaan sanomaan kuin linnuksi. 

Työtehtävät ovat hoitaneet aamu- ja päivävuorojen tehtäväjaon ja sen lisäksi pitkä ja pimeä koronatalvi ei ole varsinaisesti kannustanut mihinkään hurjiin urotekoihin vapaa-ajallakaan. Juurikin olen Helmerin jaksanut lenkittää, tehdä henkenipitimiksi jotakin särvintä (toki hirmuisen maukkaita ruokaherkkuja olen myös löytänyt, niistä EHKÄ joskus myöhemmin lisää....), lämmittää huushollia sekä hätistellä kaikkein suurimmat harmaat pölyvillakoirat pois jaloista. 

Nyt kohtuullisen hektisen työviikon jälkeen ja kun koiruuskin meni jotenkin nyrjäyttämään jalkansa, niin viikonloppulenkit vaihtuivat rauhalliseen (joskin hieman huolestuneeseen) hissutteluun, joten päätin kokeilla nuorimman tyttäreni vinkkaamaa ruisleipäohjetta. Alkuperäinen ohje löytyy osoitteesta https://www.anninuunissa.fi/helpot-ruisleivat-eli-ruispalat-kotona/

Kuten tämän kertaisesta otsikoinnista voi jotain ehkä aavistella, niin helposta ohjeesta huolimatta pikkuisen piti wannabe-kätevän emännän soveltaa. Ja se joka yllättyy, voi nostaa käden, heh.

Ruisleipien tekoon tarvitaan siis:

5 dl    n. 42 asteista vettä

2 tl     merisuolaa (ohjeessa luki hienoa, mutta kaapissa oli vain karkeaa...)

1 rkl    tummaa siirappia

1 pss    kuivahiivaa

1,5 dl   vehnäjauhoja

7 dl      ruisjauhoja

Ainekset käytännössä vain sekoitetaan lusikalla sekaisin ja annetaan taikinan nousta lämpimässä ja vedottomassa paikassa kolmisen varttia. Itse laitoin isoon kattilaan lämmintä vettä, leivontakulhon kattilaan ja peitin koko komeuden keittiöpyyhkeellä.

Kun taikina on noussut, laitetaan pöydälle reilusti ruisjauhoja, kaadetaan taikina jauhojen päälle ja ripotellaan vielä taikinan päälle reilusti ruisjauhoja. 

Jos oma keskittymiskyky on yhtä huima kuin minulla, niin tässä kohtaa saattaa ihmetellä, että mitenkäs tätä taikinaa on tarkoitus kaulia, kun taikina on äärettömän pehmeää ja tarttuvaista. Ja tässä kohtaa saattaa myös se älyvalo vilahtaa, että totta tosiaan... jäi ne viimeiset 2 dl ruisjauhoja muuten laittamatta....

Sen jälkeen kaavitaan taikina takaisin leivontakulhoon, lisätään summamutikassa parin desin verran lisää jauhoja taikinaan, vähän sekoitetaan, kaadetaan taikina takaisin jauhotetulle pöydälle, unohdetaan ne alkuperäisessä ohjeessa mainitut 16 leipäpalasta ja jaetaan taikina kahtia, vähän pyöräytetään ja nostetaan leivinpaperoidulle uunipellille. Tökitään haarukalla reikiä, laitetaan uuni lämpeämään ja annetaan leipälimppujen nousta puolisen tuntia.

Ja jälleen piti vähän soveltaa, joten 225 asteen ja 18 minuutin sijaan leivät saivat nauttia ensin 200 asteen lämmöstä n. 20 min ja sen jälkeen 150 asteen jälkilämmöstä 20-30 min, kunnes leipä "kumisee", kun koputtaa leivän pohjaan. Tämän jälkeen kääräisin leivät hetkeksi vällyjen väliin eli keittiöpyyhkeen sisään huilaamaan.

Ja viimein pääsin maistamaan. Vaikkei leivontasessio nyt ihan sujunut ilman kuperkeikkoja ja hämmennystä, niin ihan hurjan hyvää näin suksisiivuinakin ja pelkän voin (lue: kaurakasvismargariinin) kanssa. Nam! Teen kyllä toistekin!